Istuin tässä yhtenä päivänä syömään pöytään, jossa kerroin miten kännykätkin voi nykyään valjastaa tukemaan työssäoppimisjaksoilla oppimista niin että opettajakin tietää mitä jakson aikana opitaan ja mitä ei. Virikkeen sain tähän ITK-konferenssissa esitellystä työkalusta, josta lisätietoja löytyy mm. osoitteessa http://www.mobiletools.fi/fi/

Sain kuulla miten kaikenlaisia hömpötyksiä ei kannata oppilaitoksiin tuoda ja miten ongelmallista niiden käytäntöön ottaminen on. No, jatkoimme syömistä ja ajattelin että ehkei kannata näistä uuden teknologian työkaluista enää tässä ruokapöydässä vaahdota.

Mutta jännästi teknologiateema ei jäänytkään pois keskusteluista, vaan seuraavassa vaiheessa miehet intoutuivat vertailemaan kokemuksiaan GPRS-laitteista ja miten ne ovat käteviä vaikka siinä tilanteessa kun ei kaupungilla muista minne on autonsa parkkeerannut (sijainnin kun voi siis tallentaa laitteeseen autonsa parkkiruutuun ahdettuaan.) Ja miten se ilmoittaa nuo ikivihastuttavat kottaraisetkin, jotka pitävät huolen että ainakin kottaraisia varotaan ja niiden kohdalla ajellaan nopeusrajoitusten mukaisesti. Ja mitä kaikkea muuta ihmeellistä kuulinkaan. Varmasti todella tarpeellinen laite ihan jokaiselle, sillä 70 sivun manuaalin läpikäyminen on jo osoitus jonkinmoisesta motivaatiosta laitteen käyttöä kohtaan.

Sain lounaalla vatsani täyteen, mutta henkisesti olo tuntui tyhjältä: miksei näitä teknologian arkea helpottavia ohjelmia voisi sitten valjastaa oppimisen ja opetuksen tueksi, jos kerran ne opastavat jo kaupungilla käyskenteleviäkin eksymästä reitiltä?