9.3.2006 Porissa nousi kaksi kättä 24 opettajan ryhmästä, kun kysyin kenelle blogit ovat tuttuja? Olisiko varoituskellojen pitänyt soida päässäni jo tässä vaiheessa? Jokatapauksessa lounaan jälkeen sullouduimme kaikki samaan mikroluokkaan ja  kukin teki oman blogin RSS-syötteineen niin kuin suunnitelma oli. Suuntaani ei muuttanut edes ensimmäisen viiden minuutin sisällä laukaistu vaatimaton kysymys: "Miksi me näitä tehdään ja mitä nämä blogit oikein ovat? En tajua mistään mitään." Eli vuorossa oli minuutin tiivistys koko aamupäivän orientaatiosta, minne se lie valunut lounaan mukana aikuisopiskelijoiden vatsaan. Sähköposteihin saapuneet aktivointiviestitkin saatiin kaivettua kaikille esille (luojan kiitos sähköpostit ovat nykyään selainten päässä ja jotkus salasanatkin pysyvät meidän erilaisilla tunnuksilla ja koodeilla kyllästettyjen aikuisten päissä). Blogien luomisen jälkeen pyyhin hikeä otsalta ennen jatkoimme uutisvirtojen ja RSS:ien parissa. Kaiken kruunasi näiden verkkotyökalujen arviointi pedagogisten mahdollisuuksien näkökulmasta: "Ei näitä nuoria voi täysin sekoittaa, parempi pysytellä siinä yhdessä oppimisalustassa, jos ne edes sen nyt jotenkin hanskaisivat." Onhan se niinkin, mutta todennäköisesti tämäntyyppiset opiskelijoiden työkalut tulevat olemaan osa oppimisalustoja hyvinkin pian. Itse toivon että olisimme lähitulevaisuudessa askeleen lähempänä opiskelijoiden oman tiedonrakentamisen prosessin näkyväksi tekevää webiä ja tasa-arvoisempaa vuorovaikutusta kuin mitä verkko-oppiminen tällä hetkellä on.