Mutta törmäsinpä nyt kuitenkin tällaiseenkin kun selasin virtuaalimaailma Second Life:n FAQ-kysymyksiä ja vastauksia.
Kuuntelin useita esityksiä ja mielipiteitä Second Life:stä ennen kuin nyt kesäkuussa sain aikaiseksi mennä itse Second Life:en. Sysäyksiä tuli kevään mittaan useampia: ITK:ssa keskusteltiin epäkonferenssissa sosiaalisen median asiantuntija Teemu Arinan ja mediatutkija Sam Inkisen johdolla verkko-opetuksen tulevaisuudesta. Yksi asia jäi mieleen: virtuaalimaailmat tulevat. Ehkä kehittyneempinä kuin mitä ne ovat nyt, mutta ne tulevat. Educational Technology journalin artikkeli "Multi-User Virtual Environments for Education and Training? A Critical Review of Second Life" kuvaili mm. aikuisen Second Life vasta-alkajan vaikeuksia. Heräsi kiinnostus selvittää, miten paljon aikaa ympäristön oppiminen veisi itseltäni ja miten sen kokisin? Toisaalta Zane L. Bergen kriittinen näkökulma hieman vaimeni kun hän samassa artikkelissa muistutti kasvattajien näköalattomuudesta ja innovaatioiden puutteesta: "In general, education is not known for innovation. (If you do not believe this, simply look at classrooms throughout the United States, which look pretty much as they did 125 years ago). Ja tuskinpa tilanne Suomessa on tätä kummoisempi. Olen kevään aikana myös etsinyt materiaaleja, joissa kuvattaisiin sosiaalisen webin mukanaan tuomia uusia mahdollisuuksia oppimisen arviointiin. Second Life:ssä ei enää tarvitse arvioida arkkitehtiopiskelijoiden rakennelmia pahvitaloina pöydällä, vaan nyt voidaan rakentaa kaupunki, jonka rakennuksiin mennään sisään ja arviointi voi perustua aivan erilaisiin prosesseihin ja tuotteisiin kuin ennen virtuaalisia ympäristöjä. Rakennukset ja kaupungit voi myös kokea.Skitsofreenikon maailma aukeaa varmasi eri tavoin SL:ssa havainnoiden kuin miltä se näyttää sanoina paperilla. Mutta onko virtuaalisilla maailmoilla annettavaa muuntyyppisiin sisältöihin? Uskon että on ja tähän minulla on esittää yksi peruste, jonka Kim Holmberg lausui 30.5.2008 esitellessään SL:n pedagogisia mahdollisuuksia eRapulle: Second Life:ssä toimiminen on hauskaa.
Mutta Second Life:nkin mahdollisuudet voidaan pilata. On huvittavaa, miten jälleen oppilaitokset ja opettajat ensin ryhtyvät tekemään Second Life:ssa sitä mitä ovat ennen aina ennenkin tehneet: luennoimaan ja keskustelemaan luokkahuoneissa ja auditorioissa. Sama pedaogiikka siirretään nyt kolmiulotteiseen virtuaaliseen oppimisympäristöön. Se mikä olisi mielenkiintoista on kuitenkin se, miten perinteisen luokkahuoneopetuksen rajoja voidaan rikkoa SL:ssa. Miten oppimisprosessi (jopa aikuisella) voi muodostua immersiiviseksi uppoutumiseksi asiaan ja yhteistoiminnaksi tuttujen ja tuntemattomien kanssa? Second Life tarjoaa ympäristön kokea ja tutkia asioita opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä. Kynnys kysyä, kokeilla, tutustua, lähteä ja tehdä on matalampi kuin reaalimaailmassa.Kaikkein pelottavinta SL:ssä onkin mielestäni se, että siellä toimiminen on hauskaa ja siihen jää peräti koukkuun. Vastaavaa en ole kokenut vielä missään muussa verkkosovelluksessa: en oppimisalustoilla, en blogeissa, en peleissä. Avatarin muokkaamisen ja ohjaustoimintojen opiskelu ei ole tuottanut tuskaa, vaikka siihen kuluu aikaa. Jo puolen päivän aikana sain monta tuttua. Enkä todellakaan ollut ympäristössä yksin sitä opettelemassa: meitä oli monta törmäilemässä toisiimme ja esineisiin. Help Islandin tutorin kuiskaamat kehut kun onnistuin nostamaan pallon pöydälle kannustivat eteenpäin. Milloin kukaan on viimeksi kehunut minua oppimastani? Myös ohjausta on siis järjestetty aloittelijoille. Second Life:ssa vuorovaikutukseen ryhtyminen on ällistyttävän matalan kynnyksen takana. Suomalaiselle tuppisuulle tämä on varsinainen Wonderland. Jos edes osa tätä vuorovaikutuskulttuuria saadaan mukaan oppimisprosesseihin olemme askeleen verran lähempänä ympäristöä, jossa opiskelija lopultakin on se aktiivinen toimija yhdessä muiden kanssa. Ja tämä riittää minulle, jotta jatkan Second Life:n harjoittelua. Tai – taidan itse asiassa olla koukussa Second Life:een jo sen verran pahasti, että roikun siellä vaikka siitä ei olisi mihinkään koulutuksen maailmassa. Ihan vain omaksi ilokseni.
http://blog.secondlife.com/category/podcast/
http://secondlifegrid.net/programs/education
http://www.hameenkesayliopisto.fi/itk/documents/SecondLife_Facebookjadigiajannativet.pdf
